|
lisäksi
myös toistensa puhelinnumerot: mieslastentarhanopet ja vieläpä musisoivat sellaiset kun olivat sangen
harvinaisia otuksia tuohon aikaan.
Vaikka neljään seuraavaan vuoteen Fröbelin Palikat ei edelleenkään tarkoittanut muuta kun saksalaisen
kasvatuspedagogin Friedrich Fröbelin 1800-luvulla keksimiä, lapsia leikin avulla kehittäviä puupalikoita,
voisi noita vuosia nimittää jonkinlaiseksi orastavaksi palikkamusiikin ajaksi. Ari, Mats ja Hannu tekivät
kukin tahollaan leipätyötään, mutta toki myös harrastivat musisointia, jonka puitteissa tiet ajoittain
kohtasivatkin erilaisissa sekalaisissa kellaribändiprojekteissa. Niistä viimeisin, Henry Tiiliskivi ja
Sementtipojat, suuntautui jo osittain lastenmusiikin puolelle esiintyen esim. omien päiväkotien juhlissa.
Tulevan palikkakolmikon lisäksi yhtyeeseen kuului myöskin "tarhan-setä" Jukka Kosonen, jonka opiskelemaan
lähtö sekoitti lupaavat kuviot perusteellisesti ja aiheutti ryhmässä vakavan miesvajeen. Alkoi siis kiihkeä
sopivan "alan miehen" metsästys, mutta kuten ainakin alkuun näytti: laihoin tuloksin. Elettiin vuotta 1987.
Saman vuoden syksyllä kolmikon korviin kantautui huhu, jonka mukaan läheiseen päiväkotiin oli tullut töihin
miesope ja mikä parasta, tällä oli nähty kaiken lisäksi kitara kädessä. "Osta basso ja liity bändiin." kuului
lyhyen kaavan menestyksekäs kosinta, jolla Timo Nuutinen ympäripuhuttiin yhtyeeseen.
Ainoa oikea ja alkuperäinen palikkaryhmä oli kasassa.
Kaikkien aloittelevien bändien "kuherruskuukausi" kuluu samoissa merkeissä: soitinten ja vahvistimien
haalintaa sekä harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Viimeksi mainittu olikin "vastasyntyneelle"
erityisen työläs: kun ei oikein osattu päättää soitetaanko lapsille vai aikuisille, piti harjoitella
kaksi ohjelmistoa: molemmille omansa. Aikuisten ohjelmisto koostui evergreeneistä rokeista soittotaitojen
ylärajoilla ja lasten ohjelmisto taas perinteisistä lastenlauluista. Kun soitinlaite- ja ohjelmistoasiat
alkoivat olla joltisella asteella, olikin edessä kaikkien uusien yhtyeiden elämän ja kuoleman kysymys.
"Helpompi on bändejä kasata kuin niille nimiä keksiä" sanoo vanha viisaus ja näin oli tilanne nelikonkin
suhteen. Taisi siinä useampikin pikku keikka omissa ja naapuripäiväkodeissa livahtaa ohi milloin minkäkin
nimisenä ennenkuin nimipaineet tuottivat sen itsestään selvän, jossa yhdistyivät koulutus ja omakuva käsi
kädessä. Lapsi oli saanut nimen: Fröbelin Palikat.
Seuraavat kolme vuotta kuluivat ahkeran puuhastelun merkeissä. Yhtye keikkaili innokkaasti kaikkialla,
missä vain vihjaistiinkin elävää musiikkia tarvittavan: ammattiyhdistyksen pikkujouluista eduskuntatalon
portaille ja Senaatintorin jäisille kiville. Myös puskaradio pääkaupunkiseudun päivähoidossa teki myyräntyötä
ja yhtyettä tykö; näin varsinkin sen suuren oivalluksen jälkeen!
Suuri oivallus, niin kuin monet muutkin suuret asiat, syntyi sattumalta. Kuin vahingossa lastenohjelmistoon
eksyi kappale, johon oli olemassa myös leikki. "Terve lapsi heiluu" -väittämä selkiintyi käytännössä
yhtyeellemme muutamalla seuraavalla lasten keikalla kyseisen kappaleen soidessa. Pikkuyleisön spontaani
tekemisen ilo takasi, ettei tämän jälkeen ollutkaan paluuta vanhaan. Aikuisten ohjelmisto haudattiin sovinnolla
roskikseen ja perinteisen lastenkonsertinkin malli heitettiin romukoppaan. Keitosta alettiin nyt hämmentää
aivan uudella reseptillä sekoittamalla rytmimusiikkia ja tarhan toimintatuokioita: annos leikkiä, toinen
liikuntaa, ripaus rokkia ja hyppysellinen huumoria. Voila! Keitos kypsymään.
Vaan ei keitto vaivatta valmistunut.
Ensiksi täytyi arpoa uusiksi kokit ja kauhat: kitaristi-laulaja Mats kun ei enää leikiltään juurikaan kitaran
varteen joutanut. Mikä neuvoksi. Ei auttanut muu kuin ylentää basisti Timo kitaristiksi ja velvoittaa Ari
koskettimillaan myös basistin taakkaa kantamaan. Vielä täytyi löytää sopivat keittotarvikkeet. Tässä pulmassa
apuun saapui herra trad. runsaine varastoineen: päiväkotien perinteiset, usein suulliset leikit ja laululeikit
valjastettin melkein oikean rokkibändin uusiokäyttöön. Myös länsilahden takaa löytyi "Heilumisteoria-musiikkia",
jos kohta vahvaa suomettamista tarvittiin rajan yli tuontiin.
Yhtye alkoi siis pikkuhiljaa löytää orastavaa minuuttaan ja yleisökin näytti keikoilla alkuhämmästyksen jälkeen
yleensä nauttivan "liikuttavasta" musiikista. Keikkapyyntöjä lähialueiden päivähoidon pikku juhliin yms.
tapahtumiin tuntui piisaavan sen verran, että kitarat pysyivät vireessä.
Asiat näyttivät siis olevan hyvin. Vaan ei kun ei: jotakin puuttui.
Mikä erottaa kellaribändin itseään kunnioittavasta, oikeasta A-luokan rokkiyhtyeestä? Tietenkin levy.
Tämä kaikkien kellaribändien päiväunelma alkoi ennen pitkää kummitella myös palikkaorkesterimme mielessä.
Ei ota, jos ei annakaan eli tuumasta toimeen: pölyt pois vanhasta neliraiturista, demonauhan tekoon, nauhakopiot
levy-yhtiöille ja peukut pystyyn. Vaan ei tainnut sekametelisoppa valssia, tangoa ja rokkia oikein vakuuttaa
levymoguleita koska ei pirissyt puhelin, poikennut postimies. Kunnes taas sattuma korjasi satoa.
Yhtye oli jo vuonna 1988 saanut pitkällisten neuvottelujen (lue: sitkeän vonkaamisen) tuloksena kiinnityksen
esiintymään Linnanmäelle muutamiksi kesäviikonlopuiksi. Ei tokikaan päälavalle, vaan Satulaakson pikkulavalle,
jossa kerta toisensa jälkeen käytiin jo ennalta tuomittua, epätoivoisen katkeraa taistelua yleisön huomiosta
Minimaailmanpyörää ja muita äänekkäitä hilavetkuttimia vastaan. Samaa sotaa jatkettiin myös seuraavina kesinä
kunnes elokuussa -90 onni potkaisi ja orkesterimme taistelun ryvettämä itsetunto sai voidetta haavoihinsa.
Linnanmäki täytti tuolloin 40-vuotta ja juhlan kunniaksi TV1 päätti lähettää suoran ohjelman Satulaakson lavalla
järjestettävistä juhlallisuuksista. Ohjelmassa esiintyivät Linnanmäen Sirkuskoulun moninaiset taiturit ja kuin
varkain myöskin eräs kummaniminen, kummallinen rokkibändi, jossa aikuiset miehet leikkivät ja loikkivat.
Kun yhtyeen omaksikin yllätykseksi esitys vedettiin kunnialla läpi ei riemulla tuntunut olevan rajoja.
"TV-tähteydellä" paistattelu unohtui kuitenkin kerralla, kun puhelin seuraavana arkiaamuna pirisi ja Base-Beat
-levy-yhtiön toimitusjohtaja esitteli itsensä, kertoi nähneensä ohjelman sekä ilmoitti tarjoavansa yhtyeelle levytyssopimusta!!!...
muisteli,
ja jatkoa seuraa, kun jotain palaa taas mieleen.
|
